Se, että opit tuntemaan itsesi kehotuntuman avulla, on ensiaskel kohti traumasta toipumista.
Traumatyön veteraani, alankomaalainen psykiatri Bessel Van Der Kolk toteaa, että muuttuakseen ihmisen on tultava tietoiseksi tuntemuksistaan ja siitä, miten hänen kehonsa on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Hänen mukaansa ruumiillinen minätietoisuus on ensimmäinen askel kohti menneisyyden hirmuvallasta vapautumista. Sen lisäksi, että kohdatessamme toisemme viestimme halumme tai haluttomuutemme ja toiveemme kontaktista, me myös tunnustelemme tiedostamattomasti kontaktin laatua sekä sopeutamme ja asetamme liikkeillämme, asennoillamme ja eleillämme kehomme suhteeseen toisen kanssa parhaaksi kokemallamme tavalla. Samalla myös minuutemme järjestäytyy uudelleen. Näitä ilmiöitä tutkii kehityksellinen somaattinen psykoterapia (Developmental Somathic Psychotherapy), joka on hahmoterapian suuntaus, jossa kehollisuudella on korostunut osa. Menetelmän keskiössä on viisi kehityksellistä liikettä, kehollista kokemusta, jotka syntyvät liikkeestä, asennosta tai eleestä:
- antautuminen
- työntäminen
- kurkottaminen
- tarttuminen
- vetäminen
- irti päästäminen
Gestaltissa kutsumme näitä kehollisiksi muodoiksi. Näiden muotojen avulla kehomme ja minuutemme järjestäytyvät aina eri tavalla, kun kohtaamme muita olentoja. Tärkeänä osana kehollista työskentelyä on maadoitus, antautuminen tuntemaan kontakti alustaan ja sen kannatteluun. Siihen vaikuttavat kinesteettinen liikeketjumme, joita ohjaa faskia-järjestelmämme. Nämä kaikki vaikuttavat kokonaisvaltaisesti kehon kokemukseemme ja siten hyvinvointiimme sekä somaattisesti että mentaalisesti. Työskentely auttaa palauttamaan kehon ja mielen yhteyden.
Kehollisessa työskentelyssä tehdään harjoituksia ja kokeiluja, joissa keskitytään:
- hengitykseen ja läsnäoloon
- kehon tuntemusten tiedostamiseen
- ja niiden erottamiseen
- sekä palaamiseen tässä ja nyt olemiseen.
[Lähteet]:
Levine, 2008: Kun tiikeri herää.
Van Der Kolk, 2014: Jäljet kehossa.