“Kaikki on hyvin epävarmaa ja juuri se tekee minut levolliseksi.”
Gestalt-näkökulmassa terveys nähdään laveana skaalana, jonka ääripäissä ovat toimintakyky ja kyvyttömyys. Terveyden mittarina voidaan pitää resilienssiä ja koherenssia, ristiriidattomuutta itsen ja ympäristön kanssa. Resilienssi on kykyä kohdata vaikeita tilanteita ja selviytyä niistä ja sen jälkeen löytää tasapaino. Resilienssi ei ole synnynnäinen ominaisuus, mutta sitä voi kehittää. Gestaltissa ajatellaan, että luova sopeutuminen vaikeaan tilanteeseen edellyttää erityisesti kykyä leikkiä. Psykofyysisessä kokonaisuudessamme, sekä elimistössä että mielessä on suuri toleranssi toimintakyvyn häiriöille. Vasta kun kuormitus eli stressi ylittää sietorajan, toimintakyky heikentyy. Usein olemme myös oppineet haitallisia toiminta- ja ajatusmalleja jotka estävät psykofyysistä kokonaisuuttamme toimimasta optimaalisesti.
Henkiseen resilienssiin voi liittää Victor Franklin näkemyksen, että ihminen voi valita asenteensa riippumatta olosuhteista. Olen siitä periaatteessa samaa mieltä, kuitenkin taustamme voi estää meitä huomaamasta valinnan mahdollisuutta. Siten oleelliseksi terveyden edellytykseksi tulee kyky tiedostaa valinnan olemassaolo. Tämän vuoksi Gestaltissa keskitytään siihen, mitä havaitsemme itsessämme, ympärillämme ja ajatuksissamme. Silloin voimme tunnistaa, milloin olemme oikeasti levossa ja, milloin lähestymme sietorajaamme tai olemme ylittäneet sen. Tietoisuus auttaa meitä palaamaan vireyden perustasolle.
Kykymme toimia vaihtelee toimintakyvyn ja kyvyttömyyden välillä riippuen tilanteestamme, ihmissuhteestamme, vastustuskyvystämme ja ympäristön ravitsevista tai haitallista vaikutuksista. Siksi on syytä tarkastella, miten ympäristö vaikuttaa yksilön ”sairastumiseen.” Vaikka on joitain geneettisiä altistustekijöitä, tutkimukset kuitenkin osoittavat, että ne edellyttävät suurimmaksi osaksi ympäristötekijöitä laukaisemaan oireet.
Gestalt-näkemyksessä ajatellaan, että mielenhäiriö on luovan sopeutumisen keino ratkaista sietämätön kokemus tai elämäntilanne. Mielekästä onkin ajatella, mitä hyötyä kustakin kokemuksesta on minuudelle ja elämän säilymiselle. Silloin sopeutumiskeinot voidaan nähdä voimavaroina, jotka ovat auttaneet yksilöä selviytymään tähän hetkeen asti.